Ajattelen. Siis olen. Vai ajattelenko? Koko ajan mieleeni pulpahtaa uusia ajatuksia, joihinkin tartun ja jotkut sukeltavat takaisin mielen syövereihin jälkeään jättämättä. Koen ajattelevani, vaikka ainuttakaan ajatustani en ole ennalta valinnut. Jokainen ajatus syöksyy mieleeni kutsumatta ja useamman ajatuksen nivoutuminen saman aiheen ympärille luo illuusiota itsenäisestä ajattelusta. Aivot ne vain heittävät johdonmukaisia päätelmiä ja ideoita päänsisäiseen kokemusmaailmaamme, ja hyväuskoinen ihminen uskoo ajattelevansa aivan omalla järjellään jota itse ohjailee. 

 
Fiksut ihmiset kenties sitten ovat osaavampia ajattelijoita? Eivät kai, aivot toimivat vain tehokkaammin ja rikkaammalta pohjalta, jota kaikki ympäristöstä omaksuttu aivoihin luo. Paljon aivojaan vaivaavalla henkilöllä ajattelutoiminta on kehittynyt luontaisesti paremmalle tasolle, jolloin alitajunta tai jokin muu  aivojen hallitsematon osa prosessoi ongelmia paremmin pohjatiedoin ja tottuneemmin ottein. Syntyperäisellä älykkyydellä on toki osansa, joillain aivot toimivat vain perinnäisesti paremmin kuin toisilla.
 
Kun ihminen harjoittaa luovaa toimintaa ja keksii jotain ainutlaatuista, ei se suinkaan ole juuri sen persoonan, henkilön aikaansaannosta. Hänen aivonsa on prosessoinut ongelmaa ja heittänyt ihmisen tietoisuuteen idoeoita ylläpitämään illuusiota tietoisesti tapahtuvasta innovoinnista. Kuitenkin kaikki käytännöllisimmät luomukset ovat muhineet joissain tehokkaissa aivoissa, jotka ovat sitten oksentaneet ne mainetta niittävän keksijän tietoisuuteen, joka on saanut tunteen oman päättelyn johdolla toimineesta keksimisestä. Ja tähän tiedostamattomaan aivotyöskentelyyn kaikki ainekset on saatu ulkomaailmasta aistien kautta asioita oppimalla ja tallentamalla niitä mahtavan aivokoneiston käyttöön.
 
Mistä ajatus tällaisen tekstin kirjoittamiseen tuli? Jostain se kai tuli. Ainakin psykologian tunnilla jotain ajatuksia ajattelemisesta ja oppimisesta istutettiin mieleeni, ja yleinen mielenkiinto psykologisiin ilmiöihin netistä luettujen tekstien muodossa toi lisää pohjaa tämän ajatusoksennuksen julkaisuun. Mieleni syvissä sopukoissa syntyneet päätelmät hyppäsivät tietoisuuteeni kirjoittamisen aikana ja siirsin ne tekstimuotoon äidinkielen opinnoista saatujen mallien mukaan. Analysoitavaa riittäisi loputtomiin, mutta tämänkin analyysin kirjoittaminen selkeytti omaa ajatusmalliani ajattelemisesta. Samalla yhden ajatuksen kirjoittaminen sai kaksi uutta ajatusta nousemaan pintaan.